Kiire on korvien välissä

Et ehkä ehdi lukea tätä, koska on niin kiire. Tai sitten olet päinvastoin lukemassa tätä, koska on ”kiire” etkä siksi ole tekemässä jotakin tärkeämpää. Nykyisin on normaalia olla kiireinen. Ja miksipä ei – ovathan opinnot, työt, harrastukset ja erilaiset vapaa-ajan riennot varmasti tärkeitä. Väitän kuitenkin, että kyseessä on ennen kaikkea valintakysymys.

Kiire on valintakysymys siten, että suuri osa siitä on omien valintojemme seurausta. Harva meistä on todella pakotettu elämään jatkuvassa liikkeessä. Sen sijaan aikatauluja kiristävät täysin vapaaehtoiset ohjelmanumerot: kavereiden näkeminen, harrastukset, seurakunta, järjestötoiminta, whatever. Haalimme itsellemme helposti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia. Vaikka opinnot veisivät suurimman osan ajasta ja jäljelle jäävä aika kuluisi töissä vuokran maksamiseksi, silloinkin opiskelupaikka ja asumismuoto ovat enemmän tai vähemmän omia valintoja. Lisäksi töissä käymisen syy voi olla asuntokuvioiden ohella jokin aivan muu, kuten lomareissukassan kerääminen. Lisää valintoja.

En väitä, että nämä asiat välttämättä olisivat millään tavalla huonoja. On kuitenkin myös paljon niitä ihmisiä, joita kiire oikeasti stressaa ja rasittaa, ja sellaisessa tilanteessa on hyvä tiedostaa mahdollisuus valita vähemmän kiirettä. Suomalainen kello- ja kalenteririippuvainen mentaliteetti ampuu välillä selkeästi yli. Jos esimerkiksi työkulttuuri rakentuu tehokkuuden ja täsmällisyyden varaan, sama ajatusmalli voi siirtyä muuhunkin elämään, ja tällöin kiireestä tulee eräänlainen asenne tai mielentila. Kalenteriin aikataulutetaan menoja niin, että seuraava vapaa ilta on puolen vuoden päässä, ja muutaman minuutin tauotkin täytetään somella. Hinta voidaan maksaa korkojen kera vaikkapa burnoutin muodossa. Olen itsekin aikatauluihminen, mutta olen vähitellen oppinut valitsemaan välillä levon jatkuvan kiireen sijasta. Jumala ei säätänyt lepopäivää turhaan.

Tässä on kuitenkin vasta yksi puoli kiireen luonteesta. Kiire on valintakysymys myös syvemmällä tasolla siten, että se vaatii meiltä priorisointia. Ajankäyttömme kertoo armottomasti sen, mitä pidämme elämässämme tärkeänä – jos todella tahdomme tehdä jotakin, siihen kyllä löytyy aikaa. Esimerkiksi seurustelua varten vuorokauteen tuntuu mystisesti ilmaantuvan lisää tunteja. Sen sijaan vähemmän motivoivien asioiden välttämiseksi kiirettä on helppo käyttää tekosyynä. Ajanpuutteen varjolla on helppo kieltäytyä kohteliaasti melkein mistä tahansa epämukavasta, eikä tätä syytä yleensä lähde kukaan kyseenalaistamaan. Silti on myös yksi, joka näkee todelliset motiivimme.

Tällainen ”kiire” on nimittäin suuri ongelma länsimaisessa kristillisyydessä. Perusteletko itsellesi, ettet kiireen takia ehdi lukea Raamattua tai rukoilla, vaikka muutama tunti päivästäsi irtoaa helposti Netflixin tuijottamiseen tai tylsistyneeseen somefiidin selailuun? Se on valintakysymys. Itse sain tästä konkreettisen opetuksen armeijassa, jossa odottelua ja muuta luppoaikaa oli runsaasti. Kun puhelinta ja vastaavia virikkeitä ei kuitenkaan saanut tauoilla käyttää, luin vuoden aikana Raamatun useamman kerran kannesta kanteen ja päälle vielä monia muitakin kirjoja. Lisäksi rukoukseen tuli irrotettua huomattavasti enemmän aikaa kuin kotona: ilman sitä ei vain olisi jaksanut.

En tarkoita, että olisin itse esimerkillinen ajankäyttäjä, vaan että todellinen syy monen hengelliseen aliravitsemukseen on varsinaisen ajanpuutteen sijasta omien korviemme välissä. Jos sanon Jeesuksen olevan elämäni tärkein asia mutta hoidan suhdettani Häneen korkeintaan yhden prosentin kaikesta ajastani, olen yksinkertaisesti tekopyhä. Ja sellainen ainakin itse huomaan todella usein olevani.

Sekä tekopyhyyteen että aikatauluriippuvaisuuteen on onneksi olemassa parannuskeino: tilanteen tunnistaminen, tunnustaminen ja avun pyytäminen Jumalalta. Vain Hän voi rauhoittaa kiireisen mielen, luoda kylmän sydämen uudeksi ja antaa meille sen rakkauden itseään kohtaan, joka meiltä itseltämme puuttuu. Jumalalla ei ole kiire.

Tommi Parikka

22-vuotias biologian opettajaopiskelija. Vapiksella mukana ylistystiimissä sekä lapsi- ja junnutyössä.

One thought on “Kiire on korvien välissä

  1. On kyllä harvinaisen tekopyhää sanoa, että jumala on tärkein asia elämässä ja että jumala menee kaiken edelle, jos jeesukselle ei riitä aika. Oon tätä miettiny ja huomannut, että suurin osa uskovista on täynnä tekosyitä. Aina jokin syy sille, että ei ole aikaa jeesukselle. Asia saa minut lähinnä surulliseksi ja huomaan, että maailman menot ja hyväksyntä on mennyt jeesuksen kristuksen edelle. Jopa lapset ja heidän harrastukset on otettu vallankäytön välineiksi. On siis monen mielestä tärkeämpää opettaa lapsi saamaan hyväksyntää maailmasta ja nauttia lihan himoista kun se, että opetettaisiin raamatullisia arvoja. Jos jokin asia on elämässä ensimmäisellä sijalla; eikö tämän asia vaikuta silloin kaikkeen. Sitä miten ajattelet, toimit ja olet. Varsinkin uskovien kohdalla raamatun sana on selkeä. Jeesuksen veri ei vuotanut, jotta saisimme elää maailmassa lihan ja maallisesti himojen vallan alla. Vanha minämme on kuollut ja olemme syntyneet uudestaan osaksi jeesuksen kristuksen ruumista. Silloin maailma ja sen hömpötykset eivät enää kiinnosta meitä. Olemme täällä vain ja ainoastaan palvomassa jeesusta kristusta meidän herraamme. Raamatun sana on selkeää ja pyhää. Elämä tarkoitus on palvella pyhää kolmiyhteistä jumalaa. Ei meidän tarkoitus ole olla kiireisiä maailman menojen takia, olemmehan me ulos kutsuttuja maailmasta. Onko totuus siis sinänsä raaka, että suurin osa meistä ’uskovista’ ei ole koskaan uudelleen syntynyt? Onko meistä tullut tapauskovaisia? Onko tämä vain suorittamista? Jos emme herää palvomaan ja rukoilemaan herramme jeesusta kristusta, vain jumala tietää mitä meille tulee tapahtumaan. Ps. Olen huomannut, että moni ihminen on paaduttanut sydämensä; askel kerrallaan hyväksymään synnin ja jumalan sanan laminlyönnin. Paatunut sydän ei tunne tekevänsä väärin. Tämä on vaarallinen suuntaus jonka niin moni hiljaisesti hyväksyy. Voimme vain rukoilla, että heräämme unestamme ja uudistumme uskossamme. Ei puheissa, vaan teoissa. Jumala ensin, sitten muu elämä niinkuin jumala haluaa. Hallelluja. Hoosianna. Kiitos elämäni tärkein asia; Jeesus kristus, isä, poika ja pyhä henki. Aamen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *