Kukkiva autiomaa

Törmäsin taannoin uutiseen maailman kuivimmasta autiomaasta Atacamassa, Perussa, joka oli saanut yllätyssateen. Tuolla seudulla ilmasto on niin äärimmäinen, että siellä ei ihminen käyskentele, ei peto karju, lintu viserrä eikä juuri mikään pysty siellä selviytymään. Atacaman alueella sataa vuoden aikana todella vähän ja keskimääräiseksi vuotuiseksi sademääräksi onkin arvioitu vain 15 milliä. Jotkut autiomaan alueista saattavat olla ilman sadetta jopa neljä vuotta ja joillakin alueilla sadetta ei ole havaittu ollenkaan.

Tätä taustaa vasten voi siis sateen todeta olleen todellinen ihme. Se, mikä minut kuitenkin sai erityisesti hämmästymään, oli nähdä, mitä tuo yllätyssade sai aikaan: kirjaimellisesti kukkivan autiomaan – silmänkantamattomiin jatkuvan, upeaan väriloistoon puetun kukkameren. Syy kukkimiseen löytyy aavikon hiekasta, johon on kätkeytyneenä suuri määrä siemeniä, jotka saattavat odottaa sadetta vuosikausia. Kuitenkin kun sade ne vihdoin saavuttaa, se saa kasvit kurottautumaan kohti aurinkoa kaikilla voimillaan, levittämään ylpeänä terälehtensä ja tarjoamaan rohkeana kauneuttaan ympäröivälle maailmalle.

Kukkivasta autiomaasta lukeminen sai minut liikuttumaan. Samaan aikaan se muistutti minua eräästä läheisestäni, jonka elämään rukoilin muutosta vuosien ajan. Kerran rukoushetkessä näin kuvan, jossa tämä ihminen oli kuin nuupahtanut kukka, joka kuitenkin alkoikin kukoistaa. Huolimatta toistuvista huokauksista Jumalan puoleen asiat eivät näyttäneet muuttuvan mihinkään suuntaan – korkeintaan huonompaan. Kunnes yhtenä päivänä sai alkunsa monimutkainen tapahtumien summa, joka johti lopulta pysyvään muutokseen. Tänä päivänä tuo rakas läheiseni on kuin tuollainen yllättäen kukoistukseen puhjennut autiomaan kukka. Hänen tarinansa on minulle jälleen yksi todistus Jumalan uskollisuudesta. Miten rakastankaan tällaisia tarinoita. Etkö sinäkin?

Kenties sinä tunnet tai olet joskus tuntenut olevasi kuin tuo rutikuiva erämaa? Saatat ehkä ajatella, että kaikki ympärilläsi saavat elää siunauksen sateiden tuomassa vehreydessä, kun sinä seuraat kaipaavana sivusta. Kenties olet rukoillut vuosia, mutta odotat edelleen edes yhtä pientä vesipisaraa virvoittamaan uupunutta sisintäsi. Kenties olet itkenyt niin paljon, että kyynelvarastosi ovat vuotaneet jo aivan kuiviin ja jäljellä on vain heikko huokaus.  

En ehkä kykene ymmärtämään, miten kuihtuneelta ja rutikuivalta sydämessäsi voi nyt tuntua, mutta haluan kertoa sinulle, että vaikka et sitä juuri nyt näkisi, Jumala on aina uskollinen. Hän katsoo sinua rakastaen ja on istuttanut sinuun ainutlaatuisen siemenen. Hän voi myös tuoda sateen sinne, missä ei ole koskaan edes näkynyt pilviä ja nostaa halkeilevan maan raoista mitä kauneimpia kukkasia.

Jes. 35
1. Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee,

aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!

Kuin lilja kukkikoon maa

 

Lähde: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Atacama_Desert



Minja Kujala

25-vuotias laulaja-lauluntekijä, vaimo ja perheenäiti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *