Synti kylässä

Sydämen voi ajatella olevan ikään kuin talo. Jotkut talot ovat kokonaan valaistuja ja avoimia, jolloin ovi kaikkiin huoneisiin on kutsuvasti auki. Toisissa asunnoissa taas on ainoastaan yksi tila, jossa vieraat saavat luvan olla. Muut huoneet ovat pimeänä ja niiden ovet pysyvät visusti kiinni. Jos joku vieras astelee kohti kiellettyjä huoneita, alkavat talonväen jalat ja katseet nykiä omituisesti. Kyllä minun ainakin täytyy myöntää, että kodissamme on joitakin sellaisia paikkoja, joihin en välttämättä toivo vieraiden kurkistavan – esimerkiksi se pahuksen pyykkivuoristo kylpyhuoneessa.

 

Osaat varmaankin melko nopeasti luokitella kotisi avoimuuden. Entä miten on sydämesi laita? Onko se kokonaan avoin Jeesukselle vai onko olemassa jokin sopukka, johon et avaa hänelle kulkua? Kenties haluaisit vain esitellä Hänelle omia hyveitäsi ajatellen mielessäsi: Kunhan vaan et koske tuohon komeroon! Komero kun löyhkää itsekkyydeltä ja pahansuopuudelta, ja jos sen avaisi, levähtäisi lattialle törkykasa, joka myrkyttäisi koko asunnon ilman. Sitä tekee synti.

 

Olen tavannut Synnin useita kertoja ja kutsunut sen välillä piipahtamaankin. Yleensä olen kuitenkin potkaissut sen nopeasti ulos ja palannut siivoamaan sen saastaiset jäljet rukoillen ja katuen syvästi. Erään kerran kuitenkin Synti sai minut hullaantumaan itsestään niin, että päätin tietoisesti sisustaa yhden sydämeni huoneista sille omaksi salaiseksi sopukaksi. Olin niin sokaistunut sen imartelevista sanoista ja keimailevasta katseesta. “Sinä tarvitset minua. Minä annan sinulle kaiken, mitä haluat”, se kuiskutteli korvaani niin salakavalasti, että luulin sen olevan oma ajatukseni. Niinpä tein valintani.

Hetken aikaa minulla oli Synnin kanssa oikein mukavaa yhteisessä salasopessamme. Itsekeskeisyyden ja hekuman huumassa ajatuksiini ei pian muuta mahtunutkaan. Tein huoneesta hyvin viihtyisän ja panostin sen sisustamiseen. Olihan siitä tullut kotini tärkein paikka.

Kun kerran lähdin huoneesta, huomasin jotakin. Kotini oli muuttunut kolkoksi. Seinät tuijottivat minua tylysti ja yhtäkkiä minulle tuli hyvin orpo ja paleltava olo. Todellisuus iskeytyi tajuntaani. Hän oli poissa. Rakkaani oli poissa. Hän, jonka kanssa olin talon alunperin puhdistanut ja kunnostanut. Hän, jonka kanssa olin viettänyt aikaa niin kauan kuin muistin. Hän, joka oli aina kulkenut rinnallani ja jonka luokse olin saanut tulla silloinkin, kun kaikki muut käänsivät minulle selkänsä. Hän, joka oli kerta toisensa jälkeen istunut vierelläni kuunnellen surujani ja pyyhkien kyyneleeni. Paras ystäväni. Hän oli poissa.

Koitin huutaa rakkaani nimeä, mutta sanat kimpoilivat seiniltä tyhjinä. Aloin vapista ja vaikeroida. Silloin aivan kirkkaana mieleeni nousi ajatus siitä, mitä minun tulisi tehdä. Nousin maasta päättäväisenä ja ryntäsin huoneeseen, jossa Synti majaili. “Missäs sinä viivyit?” En vastannut vaan sulloin vimmatusti Synnin vaatteet ja tavarat hänen laukkuihinsa, vedin ne kiinni ja lähdin kohti ulko-ovea. “Sinä lähdet nyt! Etkä enää koskaan tule takaisin!” huusin ääni kähisten. Silmät ivallisesti kiiluen Synti katsoi minua ja sähisi “Älä luulekaan, että Hän huolii sinua enää! Olet täysi luuseri!” Sitten hän lähti ovesta paukauttaen sen kiinni. Ryntäsin huoneeseen ja revin raivoisasti kaiken Synnistä muistuttavan pois seiniltäni.

Lopulta lysähdin maahan nyyhkyttäen. Olin aivan voimaton. Kuinka olinkaan voinut tehdä sen rakkaalleni? Kuinka olin voinut olla niin sokea? Antaisin mitä vaan saadakseni jälleen kuulla tuon tutun äänen. — Silloin kuulin hiljaisen koputuksen. Kokosin itseni ja menin kurkistamaan avaimenreiästä. Siinä Hän oli. Minun rakas Jeesukseni oli tullut takaisin.

Avasin oven. “Olen niin pahoillani”, nyyhkytin häpeissäni. Kutsuin hänet sisälle ja näin katseen, jota en koskaan unohda. Niin täynnä lempeyttä ja lämpöä, että minun oli vaikeaa ottaa sitä vastaan. Kun hän tarttui hellästi käteeni, rauhoituin. Jeesus olisi kanssani tässäkin ja auttaisi minua siivoamaan Synnin tahriman kotini.

 

Jeesus se oli, jonka rakkaus oli tehnyt talostani kodin. Kunpa en enää koskaan sitä unohtaisi.

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
– 1 Joh. 1:5‭-‬7

Minja Kujala

25-vuotias laulaja-lauluntekijä, vaimo ja perheenäiti.

One thought on “Synti kylässä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *