Uskossa kasvun kolme elementtiä

Me kristityt kuulumme moniin eri suuntauksiin, ja kaiken lisäksi meillä kaikilla on oma henkilökohtainen jumalsuhteemme, joka tuskin on aivan samanlainen kenenkään toisen kanssa. Näin on omalla kohdallani – kuulun maamme valtaseurakuntaan, jossa on siinäkin paljon opillisia erimielisyyksiä ja tulkintoja, vaikka Raamattu (usein) pyritään pitämään keskiössä. Yhtä lailla kristittyjä löytyy muistakin seurakunnista ja suuntauksista, ja hekään eivät ole sen kummallisempaa porukkaa. Uskontokuntaan tai (tiettyyn) kirkkoon kuuluminen, joka on pitkälti laki- verotus- ja identiteettikysymys, ei ole kuitenkaan sama asia kuin Usko, johon kuuluu myös siinä kasvaminen, josta Minja kirjoittikin taannoin. Oman kokemukseni mukaan uskossa kasvussa tarvitaan näitä kolmea elementtiä:

  1. Oppi Jumalasta (teologia)
  2. Eläminen kristittynä arjessa – tämä on se tärkein
  3. Hengellinen kokemus

Näistä ainakin ensimmäisessä ja viimeisessä voi tehdä itselleen karhunpalveluksen ja johdattaa itseään harhaan, tai kenties tulla toisen harhaanjohtamaksi. Arjessa elämisestä on kirjoitettu vastikään, niin en tässä käsittele sitä.

Opissa Jumalasta on ensisijaisen tärkeää, että oikeasti perehtyy Sanaan itseensä, eli Raamattuun, ja vasta sitten tarkastelee sitä muilla tavoin tai lähtee aivan villeihin tulkintoihin. Nuorempana (ja agnostisempana) huomasin monesti, ettei oma Raamatun tuntemus ollut kuitenkaan kovin vahva, kuten. esimerkiksi ero Vanhan ja Uuden Liiton välillä, tällöin yksittäisiin kohtiin tarttuminen ja ateistisilta tahoilta tuleva naseva kritiikki saattoi upota ja vieraannuttaa uskosta.

Toki myös muihin kristillisiin lähteisiin (ei-hengellisen lukemisen lisäksi), kenties jopa toisen kristillisen suuntauksen sellaisiin voi perehtyä, mutta tässä kannattaa tutkia itseään ja omia motiivejaan.  Motiivi voi olla vaikka tarve vakuuttaa itselleen tietävänsä asiat paremmin kuin vaikkapa joku kuviteltu ’rivikristitty’. Tällöin en ehkä lukisi uskonpuhdistusta ennen kirjoitettua Tuomas Akvinolaisen Summa Theologicaa (n. 3000 sivua), vaan sen sijaan jonkin kaupallisen teoksen jonka kirjoittaja väittää pohjautuvan ”99 prosenttisesti faktoihin” joka paljastaa ns. Suuren Salaliiton. Se tietysti mullistaa koko kristinuskon pohjan ja paljastaa Jeesuksen ”todellisen” (ei Raamatussa) opin – ja on tietenkin höystetty ihmissuhdeskandaaleilla koskien Raamatun keskeisiä hahmoja. Eikä tarvitse edes lukea kirjaa, kun nuo jutut löytyvät netistäkin tai elokuvana. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa pääsee hirmu paljon helpommalla, joten onhan se toki houkuttelevampi?

Hengellinen kokemus taas ei ainakaan välttämättä vaadi suuria karismaattisia kokemuksia tai armolahjoihin törmäämistä. Näistä itselläni ei olekaan vahvaa kokemusta. Näissä asioissa kannattaa luottaa Jumalaan ja muistaa se, että armo ei riipu meistä eikä vanhurskaus ole lähtöisin ihmisestä. Niissä kohdin uskossa kilvoittelu voi olla huono idea, silloin kun motiiviksi tulee osoittaa vaikkapa muille seurakunnassa tai muille seurakunnille, kuinka suuresti Jumala on kyseistä lahjansaajaa siunannut. Silloin voi päätyä vaikkapa rukoilemaan henkiinherätystä lasarettiin julkisesti, ja sitten pettymään, kun Jumala ei niin sanotusti totellutkaan rukousta. Jumala kyllä rakastaa lapsiaan, mutta se ei tarkoita, että saisimme aina tahtomme läpi. Kokemuksen ei tarvitse olla mitään niin järisyttävää – se voi aivan yhtä hyvin olla kokemusta Jumalan rakkaudesta vaikka vain Raamattua lukiessa tai luonnon keskellä luomakuntaa ihmetellen.

Niin, mitä näistä huomaamistani ja kokemistani virhearvioinneista voi oppia? Tarkkasilmäinen lukija on saattanut huomata tässä Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kolmannentoista luvun teemoja – siis juuri sen, mikä on häistä niin tuttu ja joka viittaa etenkin Jumalan Rakkauteen. Siinä Paavali tunnusti sekä tiedon että lahjojen rajallisuuden, vaikka hänellä niitä piisasi. Kasvu ei siis ole vain teologista tietoa (vaikka silläkin on sijansa) eikä armolahjoja (joilla myös on sijansa), vaan ennen kaikkea sen saadun Uskon sinapinsiemenen (Mark: 4) juurruttamista arjessa – Jumalaan luottaen.

Jere Hokkanen

Kirjoittaja asuu Jyväskylässä ja on alunperin Vääksystä. Jere opiskelee englantia ja historiaa ja tekee gradua töiden ohella. Jere nauttii kahvista, lukemisesta, luonnosta ja lautapeleistä (ei välttämättä järjestyksessä kahvia lukuunottamatta).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *