Uuvu, uskova, uuvu!

Sanovat uskoville kaiken olevan yhteistä. En tiedä onko näin lukuun ottamatta joitakin kommuuneja ja luostarimaisia yhteisöjä. On kuitenkin yksi asia mikä tuntuu olevan yhteistä sekä hyvässä että pahassa: tekeminen

Hyvässä se on silloin kun kaikki antavat oman, erilaisen panoksensa yhteisen päämäärän eteen, kuten Nehemian aikana Jerusalemia uudelleen rakentaessa tehtiin. Pahassa se on vaatimista toisilta – yleensä siis palkatuilta tai vapaaehtoisilta työntekijöiltä, vanhimmilta tai muuten touhukkailta henkilöiltä: Tämä ja tuo muutos pitää saada aikaan, seurakunta tarvitsee tällaisen työmuodon, haluan sitä ja tätä toimintaa sekä tapahtuman tai mieluiten kaksi… Lista, tiedostettu tai tiedostamaton, on loputon kuin rannaton ulappa, johon kiltteyden saappaissa kulkeva ihminen hukuttaa itsensä yhä uudelleen palvellen toisia koko sydämestään. Toiset taas porhaltavat ohi raudanlujalla vaatimusten veneellä kenties huomaamatta tapahtunutta.

Itse ongelma ei paljoa poikkea elämästä seurakunnan ulkopuolella. Erilaiseksi, tai pikemminkin kipeämmäksi tahi vaikeammaksi, sen tekee juuri seurakunnan keskellä sanoma levosta, kevyestä ikeestä ja valmiista töistä. Siksi saatat eräänä päivänä huomata katkeruuden juuren kasvaneen sisälläsi hiljaa kuin Tuhlaajapojan veljellä ja mielessäsi huudat: ”minä saan taas hoitaa kaiken!!” Se on tila jolloin helposti noustaan katkerasti myös Isää vastaan.

Jos tunnistit itsesi vaatimasta toisilta niin tee ihan vanhanaikainen parannus, käänny 180 astetta ja kokeile sopivatko alttiuden kengät omiin jalkoihisi. Lähde siis palvelemaan hetki ihan pyyteettömästi. Se on kasvua! Jos taas olet hukassa ja uuvut oman alttiutesi kanssa, lopeta hetkeksi, sillä ristille laitettiin jo Jeesus eikä sinun tarvitse enää jatkuvasti tikkua ristiä. Lepää, ja levättyäsi mieti missä ja minkä takia palvelet. Kun löydät vastauksen löydät myös todellisen tarkoituksen sille mitä teet, motivaatiosi nousee ja usein myös turhat, kaiken päälle kuormittavat asiat karsiutuvat pois.

Sinua tai minua ei siis kutsuttu olemaan kilttejä, kaikkiin vaatimuksiin taipuvia ja uupumaan. Meidät kutsuttiin seuraamaan Kristusta valmiista töistä käsin — pidä siis lepopäiväsi rauhassa. Taivaan valtakunnan asia ei kaadu, jos nukut ja syöt. Katso kaikesta työstään katkerasti väsynyttä Eliaa: Jumala ei silloin vaatinut mitään. Ei: Hän tarjoili pari lounasta ja antoi profeettansa nukkua aterioiden välissä! Huomaa siis kuinka Taivaan Isä on vaatimisen sijaan valmis palvelemaan väsynyttä lastaan. Lepo vihreillä niityillä on siis sallittua — matka ja työ jatkuvat kyllä aikanaan.


”Minä annan teille levon” -Jeesus

Tuukka Siltala

Olen insinööri.

2 thoughts on “Uuvu, uskova, uuvu!

  1. Kiitos tästä, tarpeellinen muistutus! Ja pakko sanoo, että mä niin tykkään sun tavasta kirjoittaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *