Vihollinen porteillasi

Elämän pieniä suuria harmeja sattuu eteen aina silloin tällöin. Toisinaan niihin piilee suuri opetus, kuten eräänä päivänä maantiellä tapahtui: Käynnistin auton jatkaakseni matkaani. Laitoin vilkun päälle ja yritin ennättää hyvään väliin, mutta EIHH! Joku onneton matelija, vauhdintappaja, kerkesi eteeni. Vauhtia jopa 15 km/h alle sallitun, eikä ohituspaikkoja ollut eikä tullut. Se oli hetki, jolloin takaraivossa piilevä tunne pyrki ulos kasvavana liikenneraivona.

Samassa hiljainen ääni sisälläni sanoi: ”Rukoile vihollisesi puolesta.”
”Mikä vihollinen? Ei se mikään vihollinen ole. Ei me missään sodassa olla” väitin puolestani takaisin. Valitettavasti Jumalan vastauksissa on yksi huono puoli: ne riisuvat aseista. Joten vastaus “Asenne” paljasti sydämeni tilan. Se oli se, mistä vihollisuus ja sodat alkavat — asenteesta toista kohtaan. Vihollinen oli saapunut porteilleni, eikä suinkaan edellä ajaneessa autossa.

Se, mitä nyt kysyn sinulta, kysyn yhtälailla itseltäni: Mikä on siis asenteesi toisia kohtaan? Puhutko tai ajatteletko pahaa jostakusta, kenties huomaamattasi? Mitä kauemmin tilanne on jatkunut, sitä hankalampi on muuttaa kurssia ja päästä asiasta eroon. Mutta mitäpä jos rukoilisit ”vihollisesi” puolesta, kun saat itsesi kiinni parjaamasta? Se ei voi olla vaikuttamatta itseesi, sillä toteutat silloin Kristuksen sanaa:

siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. (Luuk 6.28)


PS. Entä jos kiroat tai parjaatkin itseäsi?

Tuukka Siltala

Olen insinööri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *