Voiko kristitty viettää halloweenia?

On halloweenin aika, ja niinpä marketit täyttyvät kurpitsoista, pelottavista naamiaispuvuista ja silmämunan näköisistä karamelleista. Päiväkodeissa askarrellaan lepakoita, firmoissa pukeudutaan vampyyriasuihin ja telkkarista tulee tavallista enemmän huonoja kauhuleffoja. Vuosi toisensa jälkeen tämä hyvin jenkkiläinen juhla saa yhä suuremmat mittasuhteet myös täällä koto Suomessa, jossa halloweenia ei ole vielä kovin kauaa edes vietetty. Esimerkiksi omassa lapsuudessani, joka ei ole kovin muinaista historiaa, en muista juuri kenenkään viettäneen halloweenia, kun taas tänä päivänä sen vietto tavalla tai toisella on enemmän sääntö kuin poikkeus. Paitsi kristittyjen piireissä tietenkin.

 

Uskovien keskustelupalstoilla väännetäänkin joka vuosi tähän aikaan samasta aiheesta: “voiko kristitty viettää halloweenia?” Yleensä kristittyjen parranpäristys halloweenia kohtaan johtuu sen pimeyteen ja kuolemaan liittyvästä kuvakielestä sekä juhlan epäilyttävistä, pakanallisista juurista muinaiskelttiläiseen samhain-juhlaan, johon liittyi kaikenlaista pimeää. Yhä tänäkin päivänä uuspakanalliset yhteisöt järjestävät tanhujaan halloweenin (tai samhainin) aikaan uskoen, että elävien ja kuolleiden maailmojen välinen seinä on tuolloin tavallista ohuempi, jolloin rituaaleihin saadaan enemmän poweria. Ei siis mikään ihme, että Ulla ja Uuno Uskovainen miettivät voivatko lähettää pikku enkelinsä sarvipäiseksi demoniksi pukeutuneena pimeille kujille rikkomaan viattomien ihmisten kotirauhaa hampaita tuhoavien karkkien toivossa.

 

Ymmärrän täysin kristittyjen halloweeniin liittyvän epäilyksen. En kuitenkaan näe asiaa täysin mustavalkoisena. Nimittäin mielestäni “karkki tai kepponen” -tyylisellä halloweenilla on yhtä vähän tekemistä pakanallisen samhainin kanssa kuin joululla tai pääsiäisellä on niiden vastaavien pakanallisten juurien kanssa. Lapsen pukeminen valkoiseen lakanaan tai silmämunakarkkien syönti on todella kaukana pakanallisten henkiolentojen esiin manaamisesta tai mistään, mikä liittyy todellisen samhainin juhlintaan. Ne ovat kaksi aivan eri juhlaa. Niinpä firman vampyyripäivä aiheuttaa työntekijöille pahimmillaan vain vatsalihaskipuja, kun ennen niin arvokkaasti itsensä kantava pomo yrittää epätoivoisesti sopertaa viikkotiedotetta vampyyrin tekohampaat suussaan. Ei siitä kukaan tule henkien riivaamaksi. Olen kokeillut.

 

Halloweenin vietto lienee loppujen lopuksi ehdonvallan asia, eli toiselle kauhistus ja toiselle ihan OK. Minusta tässä asiassa on kuitenkin ehdottomasti tärkeintä, ettei näin hölmö ja pieni juttu kuin halloween jakaisi seurakuntaa kahtia, niin kuin välillä näyttää somessa tapahtuvan. Ettei toiset hauku uskovia halloweenin viettäjiä okkultisteiksi ja pimeyden palvojiksi, eikä halloweenin viettäjät puolestaan pilkkaisi niitä, joita koko asia epäilyttää. Jostakin syystä tällaiset pikkuasiat herättävät eniten kuohuntaa. Halloween, tatuoinnit, Harry Potter… tiedät kyllä.

 

Uskon, että suhtautumalla tolkulla ja vähintäänkin neutraalisti halloweeniin, annamme paremman todistuksen seurakunnasta ja uskostamme kuin sitä vastustamalla. Sen sijaan, että pyhässä vihassa häätäisimme naamiaispukuiset lapset pois kotiemme ovesta, voimme päinvastoin tervehtiä näitä iljettäviä örkkejä lempeällä hymyllä, runsailla karamelleilla ja kohteliailla sanoilla. Jos halloweenin viettoosi kuitenkin liittyy silmämunakarkkien lisäksi myös vuohenveren juonti, loitsukirjojen resitointi ja transsitilat, niin kehotan miettimään asiaa uusiksi.

PS. Itse en vietä halloweenia millään tavalla, mutta annan kyllä auliisti karkkia kotirauhaani häiritseville örkkilapsille, ellen ole syönyt herkkuvarastoja itse.

Jaakko Kujala

25-vuotias perheenisä ja kieltenopettaja. Palvelee Jyväskylän vapaaseurakunnalla opetustehtävissä sekä pienryhmänjohtajana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *