Älä odota passiivisesti

“Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui.” (Hepr. 11:7)

 

Raamattu kertoo lukuisista ihmisistä, jotka ovat odottaneet Jumalaa. Jotkut jopa vuosikymmeniä. Yksi näistä henkilöistä oli Nooa.

 

Kun Jumala kutsui Nooan rakentamaan arkkia, Nooalla oli edessään valinta. Jumala oli antanut Nooan perhekunnalle mahdollisuuden pelastua. Sen toteutuminen oli kuitenkin sidottu Nooan jo parkkiintuneisiin ja rypistyneisiin käsiin. Hän olisi voinut istahtaa kädet puuskassa odottamaan, että arkki ilmestyisi yhtäkkiä hänen eteensä. Hän olisi voinut yrittää vedota 600 vuoden ikäänsä ja ajatella, että hänellä olisi oikeus olla levossa ja vaatia Jumalaa tekemään työnsä. Silloin hän ja koko hänen perheensä sekä lukemattomat eläimet olisivat kuitenkin joutuneet tulvaveden hukuttamiksi.

 

Sen sijaan Nooa valitsi toisen, huomattavasti vaativamman vaihtoehdon. Passiivisuuden sijaan hän päätti odottaa aktiivisesti. Niinpä Nooa alkoi valmistella laivanrakennusprojektia Jumalan antamien tarkkojen ohjeiden mukaan.

 

Olisi varmasti ollut ihan mukavaa suunnitella projektia vain omassa päässään. Kenties piirrellä vähän kaavioita ja miettiä, miten hieno arkki tulisi olemaan. Se olisi ollut helpompaa. Valmistautua piilossa muiden katseilta ja kokeilla rakentaakin laiva johonkin sellaiseen paikkaan, missä kukaan ei sitä huomaisi. Jos homma sitten tyssäisikin, ainakaan kukaan ei olisi näkemässä. Mutta sellainen valmistautuminen ei kuitenkaan olisi riittänyt.

 

Tuttua tarinaa lukiessani minua alkoi mietityttää erityisesti se, miltä Nooasta on mahtanut tuntua. Jumala ei tosiaan päästänyt miestä helpolla. Jotta Jumalan lupaus Nooan perhekunnan pelastumisesta toteutuisi, hänen täytyi ryhtyä konkreettisiin toimiin: Kerätä valtava määrä puita ja sopivia tarvikkeita. Pyytää mukaansa muitakin tekijöitä, jotka hallitsivat rakentamisen saloja kenties Nooaa paremmin. Hänen täytyi alkaa rakentaa uskonsa varassa jotakin sellaista, jonka kaikki näkisivät. Paljastaa hauras suunnitelma jo heti sen syntyvaiheessa. Hänen piti toimia julkisesti, ihmisten katseiden alla.

Rakennuspäivien venähtäessä viikoiksi ja kuukausiksi, Nooa kuuli todennäköisesti lukemattomia kertoja solvauksia, kuten: “Tuossa se vanha kylähullu nyt menee. Rakentaa nyt tuollaisen mauttoman suuren laivan, vaikka vettä ei edes näy missään. Hah! No, siinähän tuhlaa elämänsä! On tästä meille ainakin hupia!” Koska Nooakin oli täysin inhimillinen ihminen, hän on varmasti miettinyt useita kertoja, onko hän nyt ymmärtänyt asian oikein. Voiko Jumalan lupaukseen todella luottaa? Tuleeko ensimmäistä sadepisaraakaan koskaan putoamaan vai onko kaikki vaivannäkö turhaa? Pitäisiköhän sittenkin vain jättää tämä nolo sotku taakse ja luikkia jonnekin, missä kukaan ei tunne ja voisi aloittaa aivan alusta.

 

Samalla, kun arkki alkoi saada muotoaan, uskon, että myös Nooan sydän alkoi muuttua. Vaikka hän ei nähnyt sadepilviä, hän uskoi Jumalan sanomaan ja tarttui uskollisesti joka aamu työkaluihinsa kyläläisten halveksunnasta huolimatta.

 

Raamatun mukaan odottamisessa olennaisinta onkin se, mitä teemme odottaessamme (Gal. 5:22 AMP). Nooa uskoi Jumalan sanoihin ja rakensi odottaessaan valtavan laivan. Jos sinun elämässäsi on nyt tilanne, jossa et oikein tiedä miten edetä ja olet jonkinlaisessa odotusvaiheessa, mieti mitä voisit nyt tehdä. Entä jos Jumala odottaakin sinulta joitakin konkreettisia askeleita? Entä jos hän haluaakin, että valmistaudut ja otat riskejä julkisesti siitäkin huolimatta, että taivas saattaa olla pilvetön vielä pitkään?

Minja Kujala

26-vuotias erityisopettaja, laulaja-lauluntekijä, vaimo ja perheenäiti.

One thought on “Älä odota passiivisesti

  1. Kiitos kirjoituksesta. En ole koskaan käynyt tässä blogissa ja sattumalta tänne päädyin, mutta nämä teemat ovat tällä hetkellä elämässä läsnä. Liekö sitten johdatusta. Kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *