Hyvän mentorin neljä ominaisuutta

Isovanhempani, jotka olen hiljattain joutunut hyvästelemään, ovat olleet vaikuttamassa merkittävästi siihen, kuka tänään olen. Sinunkin elämässäsi on luultavasti joku tai joitakin sinua vanhempia tai uskonelämässään kokeneempia henkilöitä, mentoreita, jotka ovat siunanneet sinun polkuasi. Seuraavassa kuvailen joitakin kohtaamisiani isovanhempieni kanssa ja kerron niiden kautta, millaista on mielestäni hyvä mentorius.

 

1. Mentori on valmis jakamaan aikaansa ja viisauttaan

Tutun punaisen puutalon ovelle leijaili jo ruuan tuoksu. “Onpa ihanaa, kun tulit!” , mamma sanoi hymyillen hämmennellessään ruokaa liedellä. Ukki istutti minut kanssaan pöydän ääreen valmiina keskustelemaan. Tällä kertaa minulla olikin paljon kysyttävää. Moni asia tuntui sillä hetkellä niin ristiriitaiselta ainakin 14-vuotiaan maailmasta käsin tarkasteltuna. Ukki otti esille Raamatun ja alkoi vastailla kärsivällisesti kysymyksiini. Kuuntelin ja mietin, miten kiitollinen olinkaan siitä, että minulla oli joku, jolle sain esittää ne vaikeimmatkin kysymykset ja jonka viisaudesta sain ammentaa.

 

2. Hyvä mentori näkee potentiaalin ja rohkaisee sitä kohti

Istahdin pianon ääreen, otin esiin hieman rypistyneen paperin ja asetin sen pianon nuottitelineeseen. Siinä se oli – aivan ensimmäinen lauluni – ja ensimmäiset kuulijat olisivat rakkaat isovanhempani. Laulettuani käännyin katsomaan isovanhempiani ja he katsoivat minua rohkaisevasti hymyillen. Tässä oli jotain enemmän. He näkivät sen. Tulevien vuosien aikana mamma sanoi usein heidän olohuoneessaan istuville vierailleen: “Meidän Minja  on kirjoittanut lauluja” ja heidän olohuoneestaan tulikin toistuvasti myös uusien laulujeni ensimmäinen esittelypaikka. On suurelta osin heidän ansiotaan, että rohkaistuin lopulta toteuttamaan unelmani.

 

3. Mentoriuteen kuuluu kyky esittää oikeita kysymyksiä, jotka ohjaavat eteenpäin

“Ajatteletko oikeasti olevasi valmis levyttämään jo noin nuorena?” ukki kysyi mietteliäänä. Hätkähdin ja taisin vähän suuttuakin, koska mielestäni olin jo valmis!  Oli minulla jo levyllisen verran laulujakin. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin tuon kysymyksen, niinkuin monen muunkin, taustalla olleen viisauden. Ei, en olisi ollut vielä valmis. En silloin tiennyt, että siihen kypsymiseni veisi vielä kymmenen vuotta. Joka kerta olin lopulta hyvin kiitollinen siitä, että ukki rohkeni kysyä juuri niitä oikeita kysymyksiä. Vastausten pohtiminen vei minua todella eteenpäin ja kasvatti minua monin tavoin.

 

4. Mentori on kulkenut paikkaan, jossa sinäkin haluaisit jonain päivänä olla

Seurasin ukkini jalanjälkiä laulujen kirjoittamisessa ja oman musiikin julkaisemisessa ja opettajaisoäitini jalanjälkiä ammatinvalinnassa. Isovanhemmissani oli paljon piirteitä, joita syvästi arvostin. Mamma ja ukki elivät toisilleen uskollisina ja sitoutuneina lähes 60 vuotta ja omistivat elämänsä ihmisten kohtaamiseen ja iankaikkisen perinnön rakentamiseen. Lisäksi heidän nöyrä ja palvelualtis asenteensa oli jotakin sellaista, jota ihailin hyvin paljon. Ajattelen edelleen, että toivoisin, että sitten joskus vanhana minulla voisi olla samanlainen asenne ja kiitollisuus elämää ja Jumalaa kohtaan, joka heillä säilyi vaikeistakin vaiheista huolimatta.

 

Tulen aina olemaan kiitollinen isovanhemmistani ja kaikesta siitä ainutlaatuisesta tuesta ja lämmöstä, jota sain heidän taholtaan kokea. Haluaisin vielä kysyä, kuka on siunannut sinun polkuasi ja kenties toiminut mentorinasi?  Kenen vaikutuksesta elämääsi sinä olet tänään kiitollinen?





Minja Kujala

26-vuotias erityisopettaja, laulaja-lauluntekijä, vaimo ja perheenäiti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *