Isä, jota et koskaan tuntenut

En tiedä miten miten sinä kuulet ja miellät messussasi, kotikirkkosi kokouksessa tai muualla muiden mukana lausumasi “Isä meidän” -rukouksen. Itselleni se on ollut varmaan kaikkea ulkoa opetellun litanian ja henkilökohtaisen rukouksen välillä. Entä jos se olisi Jumalan puhetta sinulle ja minulle. Jotenkin tähän tapaan:

 

…Tapahtukoon Sinun tahtosi… muistatko: Jumalaa, lähimmästä ja itseäsi. Niin, itseäsi. Sekin on minun tahto, että rakastat itseäsi. Älä pelkää, en sinua moiti. Olen Isä, jos et koskaan tuntenut ja Minä itken, kun et siihen kykene, kun et osaa arvostaa ja rakastaa itseäsi. Se on kuitenkin Minun hyvä tahtoni. Tahdon opettaa sen, itsensä terveen arvostuksen ja rakastamisen, sinulle. Sallisitko sen tapahtua?

 

Se jokapäiväinen leipä, ne jokapäiväiset sanat, jotka löivät sinut maahan kerta toisensa jälkeen. Se ei ollut leipää, mitä tarkoitin ja sinulle halusin… Minä itse tulin sinulle leiväksi. Tulin elämäksi. Syö ja juo: ehtoollisessa, sanassa ja rukouksessa. Pala palalta ja Minä vahvistan sinua…

 

Et antanut anteeksi, et itsellesi, et muille. Kasasit kaiken sisääsi, muuriksi muita vastaan, jottei enää sattuisi. Jottet enää kärsisi. Siihen yksinäisyyteen Minä tahdon tulla ja tuoda sinulle vapauden kaikesta tuosta ja kaikesta muustakin sitovasta. Tahdon opettaa sinut antamaan anteeksi. Antamaan anteeksi itsellesi ja niille, jotka sinut rikkoivat. Antamaan anteeksi niinkuin minäkin jo annoin sinulle…

 

Aamen

Tuukka Siltala

Olen insinööri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *