Kolme kristillistä trendiä, joista olen huolissani

Seuraan jatkuvasti kristinuskon piirissä tapahtuvaa liikehdintää ja trendejä niin Suomessa kuin maailmalla. Haluan jakaa ne kolme asiaa, jotka minua tällä hetkellä huolestuttavat kristillisellä kentällä. Disclaimer: seuraavat trendit eivät ole yksioikoisia. Yhtäaikaa esiintyy monenlaisia, jopa täysin vastakkaisia trendejä, mutta näissä asioissa olen joka tapauksessa havainnut muutosta.

 

1. Eristäytyminen muista kristityistä

Internetin ja helpottuneen matkustelun myötä maailma on muuttunut pienemmäksi kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Näin ollen eri kulttuurit ja erilaiset toimintatavat kohtaavat yhä useammin myös seurakunnissa. Tämä lähentyminen on kansojen tasolla synnyttänyt kasvavaa epäluottamusta ulkopuolisia vaikutteita kohtaan. “Rajat kiinni!” ja sitä rataa. Myös kristillisellä kentällä olen havainnut tätä samaista kasvavaa “me vs. ne” -ajattelua. Siinä yhteiskristillisyys ja kristittyjen keskinäinen yhteys nähdään toisarvoisena, ja oman seurakunnan / oman henkilökohtaisen opin puhtaus nostetaan kaiken edelle. “Meillä on oikea oppi. Meillä pysytään suoraselkäisesti Raamatun takana”. Muita ei välttämättä pidetä edes kristittyinä, tai vähintäänkin heidät nähdään kadotusta kohti harhailevina valekäännynnäisinä (“false converts”). Tällainen ajattelu on todella tuhoisaa seurakuntien yhteisen lähetyskäskyn toteuttamisessa, ja kyllä minua käy myös sääliksi itse itsensä eristäneet kristityt. On varmasti todella yksinäistä olla ainoa oikeassa oleva kristitty.

 

2. Tiedevastaisuus

Se nyt ei ole mikään ihme, että vain 66% nuorista amerikkalaisista (18-24v) ovat varmoja siitä, että maapallo on pyöreä (ks. lähde 1), mutta Suomessakin tiedevastaisuus on nostanut huolestuttavasti päätään, varsinkin kristittyjen parissa. Epämääräiset salaliittoteoriat ja valeuutiset otetaan helposti vastaan kunhan ne vain tukevat omaa maailmankuvaa. Raamattua pidetään luonnontieteen oppikirjana, ja kaikki teoriat, jotka näyttävät olevan ristiriidassa oman raamatuntulkinnan kanssa, ammutaan alas valheena.

 

Olen muun muassa kohdannut monia kristittyjä vanhempia, jotka eivät uskalla päästää lastaan kunnalliseen kouluun, koska siellä he joutuvat kohtaamaan “maailmallisia” arvoja ja totuuksia. Jotkut menevät niinkin pitkälle, että ajattelevat vanhempien suorittaman kotiopetuksen olevan kristitylle ainoa oikea vaihtoehto (ks. lähde 2). Tätä suuntausta en voi edes kristittynä opettajanakaan kuin ihmetellä. Raamattu ei ole tieteellinen julkaisu, eikä kerro, missä koulussa lasten pitäisi käydä. Älkäämme siis lukeko sitä sellaisena.

 

3. Raittiuskompleksi

Netti on pullollaan hengellistä sisältöä. Osa siitä on erinomaista, osa ihan ok, osa aivan täyttä shaibaa. Muutamalla klikkauksella voi löytää ties mitä epämääräistä New Age hokkuspokkus-materiaalia tai räikeää menestysteologiaa, joka kulkee kristinuskon nimikkeellä. Näistä yksittäisistä ohilyönneistä on joillekin kristityille tullut paha allergia kaikenlaista kristillistä sisältöä kohtaan. Raittiutta peräänkuuluttaen on alettu vältellä hengellisiä kirjoja, opetuksia, musiikkia, elokuvia ja niin edelleen. Ainoastaan Raamatun lukeminen on turvallista ja raitista, kaikki muu on vähintäänkin epäilyttävää.

 

Tämä varsin nöyrältä ja vilpittömältä vaikuttava asenne on loppupeleissä ylpeyttä ja itseriittoisuutta. Pahimmillaan se on kuvittelua, että oma ymmärrys raamatusta, uskosta ja kristittynä elämisestä on oikea ja erehtymätön eikä kokeneempien opetusta tarvita. Kuitenkin yksin omaan ymmärrykseensä tukeutuva kristitty on aika heikoilla jäillä. Minusta kaikista turvallisin vaihtoehto on sitoutua paikalliseen kristilliseen seurakuntaan, kuunnella opetuksia, lukea hengellisiä kirjoja (raamatun lisäksi) ja keskustella näistä kaikista yhdessä kokeneempien kristittyjen kanssa raamattupiirissä, pienryhmissä tai seurakunnan kokouksissa.

 

Summa summarum: On aivan valtava rikkaus ja etuoikeus saada ottaa vastaan tietoa ja ymmärrystä itseäni viisaammilta kristityiltä, ja saada uutta näkökulmaa eri kulttuureista ja ympyröistä tulleilta siskoilta ja veljiltä. Ilman kristittyjen yhteyttä ja menttoreiden tukea olisin kyllä saanut mennä monta turhaa kiertoreittiä elämässäni. Samoja hyviä asioita toivon näille ihmisille, joista olen huolissani. Toivon, että he voisivat välttää eristäytymisen vaarat, ja löytäisivät aidon yhteyden maailmanlaajuisen seurakunnan kanssa. Rukoilihan itse Kristuskin: “että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä”.

 

Lähde 1. https://www.livescience.com/62220-millennials-flat-earth-belief.html

Lähde 2. https://reformoitu-baptisti.com/2018/08/11/raamattu-ei-ole-hiljaa-koskien-kysymysta-kotikoulu-vai-valtionkoulu/

Jaakko Kujala

26-vuotias perheenisä ja kieltenopettaja. Palvelee Jyväskylän vapaaseurakunnalla opetustehtävissä sekä pienryhmänjohtajana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *