Liian arkisia ihmeitä

Eräs korkeassa asemassa oleva mies sairasti vakavaa sairautta. Hän sai kuulla toisessa valtakunnassa toimivasta profeetasta, jolla olisi voimaa parantaa. Toiveikkaana mies lähti matkaan valmiina tekemään tai maksamaan lähestulkoon mitä tahansa. Profeetan käskyn kuultuaan hän kuitenkin kääntyi vihaisena ja pettyneenä takaisin. Mikä meni pieleen?

 

Miehen nimi oli Naaman, ja hänen tarinansa voi lukea Toisen Kuningasten kirjan viidennestä luvusta. Tämä syyrialainen sotapäällikkö lähti tapaamaan profeetta Elisaa Israeliin, sillä hän todella uskoi naapurivaltakunnan Jumalan voivan parantaa hänen spitaalinsa. Ilmeisesti Naaman kuitenkin odotti profeetan olevan poppamies, joka tekee ihmeitä näyttävien rituaalien kautta. Hän ei voinut käsittää, että parantumisen eteen tarvitsisi vain käydä arkisesti peseytymässä. Paremmin tilanteen tasalla olivat Naamanin palvelijat, jotka suostuttelivat hänet suorittamaan vähäpätöisen tuntuisen tehtävän. Syyrialainen parani, kuten Jumala oli Elisan kautta luvannutkin. Jumalan voimaa Naaman ei silti olisi välttämättä tullut tuntemaan, jos palvelijoiden odotukset olisivat olleet samat kuin hänellä itsellään.

 

Kuinka usein me petymme Jumalan toimintaan siksi, että Hän ei toimi meidän odotustemme mukaisesti? Voi olla helppoa ajatella, että kaikkivaltias Luoja tahtoisi kaikissa teoissaan ensisijaisesti näyttää voimansa täydellä teholla – niinhän me ihmiset todennäköisesti mieluiten tekisimme samassa asemassa. Niin Jumalakin voisi tehdä, mutta kunnia ja voima kuuluvat Hänelle myös ilman show-meininkiä. Mooseksen kanssa Egyptistä lähtenyt sukupolvi näki kenties enemmän konkreettisia osoituksia Jumalan voimasta kuin useimmat ovat milloinkaan nähneet, mutta siitä huolimatta näille ihmisille ei syntynyt elävää ja rakkaudellista suhdetta Isän kanssa vaan pikemminkin pelko polttavaa pyhyyden tulta kohtaan. Ja suhde on se, mitä Jumala ensisijaisesti tahtoo.

 

Suhteen rakentamisessa oli kuitenkin eräs pieni ongelma. Pyhän ja kaikkivaltiaan Jumalan lähestyminen saattoi todella olla pelottavaa. Eräät Vanhan testamentin kirkkaimman tähtikaartin profeetat, kuten Jesaja, Hesekiel ja Daniel, saivat nähdä häivähdyksen taivaallisesta kirkkaudesta, ja he kaikki olivat kauhuissaan. Ehkäpä juuri tästä syystä Jumalalla on usein tapana toimia arkisten ja mitättömän tuntuisten asioiden kautta. Luvattu Messias-sotasankarikin tuli useimpien odotusten vastaisesti nöyränä, hiljaisena ja kärsivänä – Jumala teki itsensä helpommin lähestyttäväksi ja lähestyi myös niitä ihmisiä, jotka eivät voineet ylpeillä uskonnollisilla saavutuksillaan. Uskonnollinen eliitti sen sijaan piti kiinni ennakko-oletuksistaan ja epäonnistui täysin Messiaan toimenkuvan ymmärtämisessä. Tämän maailman viisaat olivat liian täynnä omaa viisauttaan, joten Jumala päätti toimia paradoksien kautta ja julistaa hulluutta. Maailman suurin aarre on edelleen piilotettu halpoihin saviruukkuihin.

 

Myös Naaman ymmärsi lopulta, että Jumala ei ole sidottu ihmisten odotuksiin, vaan toteuttaa lupauksensa itse parhaaksi näkemällään tavalla. Onneksi hänellä oli palvelijoita, jotka osasivat puhua järkeä tunnemyrskyn keskelle. Yhä tänäkin päivänä Jumalan Sanassa annetut lupaukset toteutuvat – se vain ei aina tapahdu meidän tahtomallamme tai olettamallamme tavalla. Vaikka meidän on Jeesuksen ansiosta helpompi lähestyä Jumalaa, on edelleen olemassa riski etsiä Jumalaa vain toinen toistaan jytkymmistä voimateoista ja unohtaa, että voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Rukoilkaamme siis vierellemme syyrialaisten palvelijoiden kaltaisia lähimmäisiä, jotka osaavat sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan ja auttaa meitä näkemään Jumalan arkisia ihmeitä.

Tommi Parikka

22-vuotias biologian opettajaopiskelija. Vapiksella mukana ylistystiimissä sekä lapsi- ja junnutyössä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *