Nämä kolme kristittyjen yleistä lausahdusta ärsyttävät minua

Tässä kolme kristittyjen yleistä sanontaa, jotka ärsyttävät tai vähintäänkin ihmetyttävät minua ja varmasti monia muitakin uskovia. Niistä on tullut niin yleisiä, että emme välttämättä tule ajatelleeksi niitä sen pidemmälle.

 

1. “Siinä oli varjelusta matkassa”

Tämä lause sanotaan aina silloin, kun joku selviää onnettomuudesta pienillä naarmuilla. Esimerkiksi sattuu hirvikolari, mutta matkustajat saavat vain joitakin mustelmia, tai kaasuräjähdys tuhosi kodin, mutta perhe sattui olemaan sillä hetkellä matkoilla eikä tullut inhimillisiä menetyksiä. Mutta miksi ihmeessä toteamme Jumalan varjelleen meitä vain silloin, kun kohtaamme onnettomuuksia? Eikö ole yhtä suurta (tai jopa suurempaa) varjelusta, että ihminen ei joudu lainkaan hirvikolariin, tai saa elää kodissaan ilman yhtäkään kaasuräjähdystä? Eikö mieluummin tulisi kiittää Jumalaa varjeluksesta joka päivä, kun mitään vaarallista ei ole tapahtunut?

 

2. “Jos se on Jumalan tahto, niin se tulee tapahtumaan”

“Jos se on Jumalan tahto, niin tulet saamaan rahat sitä aktiomatkaa varten. Jos se on Jumalan tahto, niin saat sen työpaikan. Jos se on Jumalan tahto, niin teistä tulee pari.” Ei se nyt kuulkaas ihan näin mene. Uskon toki Raamatun pohjalta, että kaikki tapahtuu Jumalan sallimuksesta, mutta ei kaikki, mitä tapahtuu ole Jumalan tahtoa, eikä kaikki estyneet asiat ole välttämättä Jumalan tahtoa vastaan. Ihmisellä on vapaa tahto tehdä itsenäisiä päätöksiä, ja seitsemän miljardin ihmisen valinnat sekä tietenkin lukemattomat luonnonilmiöt vaikuttavat kaikki toisiinsa. On todella rohkeaa ja mahdollisesti toista ihmistä satuttavaa ottaa Jumalan asema itselleen ja kertoa toiselle, mikä on Jumalan tahto. Suurimassa osassa asioita emme edes voi tietää Jumalan tahtoa, enkä usko, että Hänellä yleensäkään on mielipidettä kaikkiin asioihin, kuten vaikkapa siihen tuleeko leikkele juuston päälle vai toisinpäin.

Otetaanko sittenkin vastuu omista valinnoistamme ja nautitaan / kärsitään niiden seuraamuksista selkä suorassa?

 

3. “Se oli ihme”

Parituhatta vuotta sitten ihmeet olivat sellaisia, että vesi muuttui viiniksi, ruoat monistuivat ja kuolleet heräsivät eloon. Nykyään sana “ihme” on kärsinyt todella kovaa inflaatiota uskovien keskuudessa. Päänsäryn loppuminen on ihme, opiskelupaikan saaminen on ihme, auringonpaiste Keuruun juhannuskonferenssin aikaan on ihme.

Tällainen puhe jotenkin ärsyttää minua. Onhan se tavallaan hienoa, että ollaan kiitollisia Jumalalle pienistä asioista, mutta eikö se jotenkin saa Jumalan kuulostamaan todella pieneltä, että Hänen “ihmeensä” ovat aivan luonnollisia asioita, jotka tapahtuisivat joka tapauksessa. Ihmiset (myös ei-uskovat) saavat työpaikkoja, päänsäryt menevät yleensä ohi ja aurinko paistaa silloin tällöin Keuruullakin, usko tai älä! Ihan luonnollisia asioita.

Uskon kyllä, että Jumala tekee edelleen ihan oikeita “old school” parantamisihmeitä ynnä muita sellaisia, vaikken itse ole niitä muistaakseni nähnytkään. Uskon myös, että suurin ihme on se, kun ihminen kääntyy Kristuksen puoleen ja saa syntinsä anteeksi. Siinä riittää ihmettelemistä iankaikkisesta iankaikkiseen.

Jaakko Kujala

26-vuotias perheenisä ja kieltenopettaja. Palvelee Jyväskylän vapaaseurakunnalla opetustehtävissä sekä pienryhmänjohtajana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *