Oletko kristitty, joka vainoaa kristittyjä?

Olen ollut viime aikoina vähän huolissani kristittyjen asenteista toisia kristittyjä kohtaan. Erityisesti somessa olen kuullut lukemattomia eri selityksiä uskovilta, että miksi sen toisen kirkkokunnan tai seurakunnan uskova on väärässä, harhaoppinen tai ei edes lainkaan kristitty. Tällaisen henkisen vainon kohteeksi ovat joutuneet minun nähteni muun muassa seuraavat ryhmät: katolilaiset, vapaat suunnat, ortodoksit, luterilaiset, karismaattiset, sessationistit, lestadiolaiset, kalvinistit, arminiolaiset, uuden maan kreationistit, vanhan maan kreationistit, Hillsong-liike, Bethel-seurakunta, baptistit, Pelastusarmeija. Sitten on toki lisäksi kaikenlaiset tatuointi-, tanssi- ja alkoholikeskustelut yms. aiheet, jotka jakavat uskovia, ja aivan turhaan.

 

Monet näistä syytöksistä perustuvat puhtaasti väärään tietoon ja / tai väärinymmärrykseen. Ihmiset eivät välitä selvittää asioita perinpohjin esimerkiksi kysymällä asianomaisilta, vaan syöksyvät johtopäätöksiin kuten totuuden jälkeiselle Fake news -ajallemme on tunnusomaista. Jos kristityt oikeasti jaksaisivat olla keskusteluyhteydessä toistensa kanssa niin ei olisi mahdollista levittää sellaisia väittämiä kuten: “Katolilaiset palvovat Neitsyt Mariaa”, “kaikki evankelisluterilaiset ovat luopuneet oikeasta uskosta” ja “karismaattiset pitävät ilmestystietoa tärkeämpänä kuin Raamatun sanaa”.

 

Sitten on toisaalta olemassa se porukka, jotka todellakin perehtyvät pilkuntarkasti toisten uskovien sanomisiin ja alleviivaavat huolellisesti kaikki ne asiat, ja yleensä vain ne asiat, joista ovat eri mieltä. Heitä ei voi todellakaan syyttää huolimattomuudesta, mutta vahvasti tahdon kyseenalaistaa tällaisen toiminnan viisauden. Jos nimittäin keskittyy pelkästään toisten mahdollisten teologisten epätarkkuuksien korjaamiseen, mitä se tekee seurakuntayhteydelle ja kristittyjen välisille suhteille?

 

Tolkienin kirjoissa kerrotaan kuinka Keskimaan eri rodut olivat pitkään vihanpidossa keskenään, eivätkä erimielisyyksiltään huomanneet todellisen vihollisen valtaavan yhä enemmän alaa. Vasta suuri epätoivo ylivoimaisen vihollisen edessä sai rodut yhdistämään voimansa pimeyden ruhtinasta, Sauronia, vastaan. Meillä kristityillä ei myöskään ole varaa käyttää aikaamme ja energiaame pikkuasioista kiistelyyn toistemme kanssa. Emme voi rakentaa muureja eri seurakuntien tai kirkkokuntien välille, kun sota ihmissieluista on meneillään. Kristuksen käsky tehdä kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan on vielä toteuttamatta, ja siihen tarvitaan vähän muitakin kuin pelkkiä kalvinisteja.

 

Tottakai joudumme vetämään rajan johonkin. Buddhalaiset tai hindut eivät tietenkään ole kristittyjä veljiämme ja siskojamme, vaikkakin yhtälailla Jumalalle rakkaita ja arvokkaita ihmisiä. Samoin kristityiksi itseään väittävät, jotka eivät kuitenkaan usko kristinuskon perustotuuksiin. Kristinuskossa ei kuitenkaan ole kovin montaa kohtaa, josta meidän tarvitsee olla samaa mieltä ollaksemme kristittyjä. Kaikki oleellinen käy ilmi pääsiäisenajan tapahtumista, joita tähän aikaan vuodesta saamme erityisesti muistella. Kristuksen kuolema syntiemme tähden, ja ylösnousemus, josta mekin saamme yksin armosta uskon kautta olla osallisia. Loput ovat pelkkiä hiustenhalkomisia.

 

Jospa siis lopetettaisiin kristittyjen “vainoaminen” kommenttipalstoilla ja kahvipöydissä, ja suhtauduttaisiin toisiimme niin kuin Kristus rukoili: “että he olisivat yhtä” (Joh. 17:21).

 

Toivotan kaikille kristityille lukijoille (jopa katolilaisille) siunattua pääsiäistä!

 

Hän on ylösnoussut!

Jaakko Kujala

25-vuotias perheenisä ja kieltenopettaja. Palvelee Jyväskylän vapaaseurakunnalla opetustehtävissä sekä pienryhmänjohtajana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *