Täysi-ikäinen, silti lapsi? Kaksi paljastavaa kysymystä

“Soittakaa joku poliisi! Soittakaa! Joku! Niin muutkin näkis millasta meillä on…” Oli kuulunut huutoa. Tappelun ääniä ja lopuksi tämä. Pienen pojan itkuinen ja hätääntynyt ääni. Kuulin tuon kaiken ja jätin soittamatta… Siinä ei ollut mitään kunniakasta. Ei mitään!

 

Olin iältäni täysi-ikäinen, kuitenkin lapsi teoiltani. Jos olisin ollut oikeasti aikuinen, olisin ottanut vastuun ja tarvittaessa maksanut siitä hinnan. Nyt sen maksoi seinän takana asunut perhe ja eritoten heidän lapsensa. Sen helvetin hintaa en voi tietää.

 

Se, ettemme ole täysi-ikäisiä myös teoissa, maksaa aina hintaa. Se maksaa sitä yhteiskunnassa, perheissä sekä seurakunnassa. Muurinaukot jäävät täyttämättä, vastuunkantajien sijaan meillä onkin kannettavia. Tuleville sukupolville annettava malli, ohjaus, tuki jne. jää vajaaksi. Samoin hengellinen sodankäynti, jos se koskaan pääse edes alkamaan…

 

Tässä vaiheessa voisin antaa sinulle listan, “5 kohtaa aikuisuuteen”. Jonkin sortin kartan, mitä seurata. Itse asiassa se voisi olla helpointa – itselleni. Sitä en kuitenkaan nyt tarjoa, sillä aikuisuus ei ole listojen täyttämistä. Vastaa sen sijaan näihin kahteen ja ryhdy toimeen sen mukaan, mitä itsellesi vastaat:

 

  • Kannatko vastuuta? Kannatko sitä myös silloin, kun asiat tai olosuhteet eivät miellytä? Vai käykö sinulle niin, että jatkuvasti väistät vastuuta. Eläen ja nauttien iän tuomista eduista vailla sen tuomia velvollisuuksia.

 

  • Mikä on motiivisi? Se kaikkein syvin. Toimitko kuten hengellinen aikuinen vai keräätkö pisteitä niin ihmisiltä kuin Jumalalta.

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. 1. Kor 13:11

Tuukka Siltala

Olen insinööri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *