Yksimielisiä erimielisinä

Kirkkoja, suuntia ja painotuksia. Niiden välisiä opillisia eroja, ja niiden sisällä palavaa oikeassa oloa… Kristillinen kenttä on monenlaista ja monenkirjavaa. Se, jos mikä on aiheuttanut kysymyksiä niin uskosta osattomilta että uskovilta: Miksi? Miksi noi uskoo eri tavalla? Mihin näitä kaikkia tarvitaan? Ja ennen kaikkea: ”Eikö ne tee muuta kuin riitelevät?!?”

 

Kuinka sitten luoda yhteyttä, kohdata uskova toisesta “leiristä” ja kulttuurista tässä sekavassa maastossa? Miten päästä sopuun myös sen ei-niin-lemppari-uskovan kanssa, kun ei edes ole varmuutta siitä, mitkä ovat ydinasioita, mitkä kehällisiä?

 

Kunhan kysymys on vain opista ja kulttuurista, eikä toisen kohdalla selvästä synnistä, kokeile edetä seuraavin askelin:


Ensiksi, tutustu hengellisen kotisi juuriin, oppiin ja perusteisiin Raamatussa. Se on tärkein osa omaa hengellistä identiteettiäsi Kristuksessa. Lopulta juuri Raamatun tuntemus on avain ymmärtää erilailla uskovia. Toisista uskovista häiriintymisen sijaan fokus olkoon Mark Twainin sanojen mukaan tässä:”Raamatussa minua ei häiritse se mitä en ymmärrä, vaan se minkä ymmärrän”

Silloin molemmat saavat pitää itsellään Jumalan edessä sen uskon, minkä on saanut ja se myös avaa mahdollisuuden rakentua yhdessä.

 

Toiseksi. Muista, että me kaikki, jalat, kädet, napa jne. olemme yhdessä Kristuksen ruumis, vaikka näytämme erilaisilta ja toimimme eri tavoin. Vaikka tämän muistaisikin, voi toisen uskon ja sen todeksi elämisen kunnioittaminen olla liikaa pyydetty, joten pidetään Raamatun mukaan tämä: kunnioita toista, kunnioita ihmistä. Opettele kilpailemaan siinä (Fil. 2:3 ja Room. 12:10). Käytännössä voi soveltaa Saarnaajan oppia: kuuntele ja yritä ymmärtää  kun toinen puhuu. Silloin sinun on aika olla vaiti. Sinun aikasi sanoa tulee kyllä.


Toisesta vaiheesta pääsee luonnollisesti kolmanteen, eli siihen, että kaikessa verraton tie on rakkaus. Muistetaan: se on pitkämielinen, eikä käyttäydy sopimattomasti. Kun rakkaus toistemme väliltä puuttuu ei ole ihme, jos kaikkien sijaan vain omat piskuiset piirit tuntevat meidät Jumalan lapsiksi.

 

Sen sijaan se, että voit iloita toisen löytämistä totuuksista voi räjäyttää pankin, sillä sen löytyminen vie meitä aina uskon alkajaan ja perustaan, Jeesukseen:

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.”

Perusta on siis yhteinen, mutta se miten tälle perustalle sitten mökkimme rakennamme on toinen juttu. Ja kun olemme rakentaneet – kuka hartiapankilla, kuka toisilta apua saaden – voimme kyläillä toinen toistemme luona ilman, että jo ulko-ovella haastamme riitaa, sillä kyllä se naapurisi pelastuu ihan yhtälailla. Opittuamme tuntemaan toisemme paremmin voimme yhdessä rakentua ja rakentaa, kukaties myös korjata niitä osia, joissa olemme rakentaneet pieleen – tukeutuen kaikessa perustaan!

 

Jos perusta taasen on eri, voimme jättää menemättä kylään. Eipä Paavalikaan säästellyt harhaoppisia… Siksi tunne juuresi, tunne Raamattusi, tunne perustasi, tunne Jeesuksesi – silloin voin tuntea todellista yhteyttä niiden kanssa, jotka rakentavat samalle perustalle.

 

Kristuksessa meillä on yksimielisyys myös erimielisyydessä.

Tuukka Siltala

Olen insinööri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *